Kehittyvä työpaikka

Uuden pääkonttorin edeltäjä rakennettiin sata vuotta sitten Etelärannan ja Esplanadin kulmaan, aikansa parhaalle paikalle. Töölönlahden maanomistajat, Helsingin kaupunki ja valtio, tarjosivat tämän päivän parhaita tontteja erityisesti kansainvälisesti menestyneille suomalaisille suuryrityksille. UPM tarttui tilaisuuteen ja järjesti ensimmäisenä kansainvälisen arkkitehtuurikutsukilpailun uudessa toimistotalorivistössä. Asemakaavaa tuli siinä vaiheessa noudattaa aivan täsmällisesti. Se oli ikään kuin tanssisi haarniskassa, Pekka Helin totesi myöhemmin Minna Joenniemen haastattelussa (YLE 17.4.2015).

Sininen HOTT-rakennus Helsinki-Vantaan lentokentän tuntumassa suunniteltiin ja rakennettiin Finnair-konsernin yhtiöille. Tilaratkaisu on joustava: tiloja voidaan muokata eri vuokralaisten ja organisaatiomuutoksien tarpeisiin talon sadan vuoden pituiseksi mitoitetun elinkaaren aikana. Kerrospohja on jaettavissa jopa kuudeksi eri toimitilaksi. Työntekijöitä on rakennuksessa lähes 900.

Espoon Tapiolan kaakkoisosaan Länsiväylän tuntumaan oli vuonna 1974 rakennettu Kiinteistö Oy Metsätapiolan kolmijakoinen toimistorakennus, jonka julkisivut oli ajalle tyypillisesti verhottu pesubetonielementein. Kesällä 2009 käynnistynyt Metsäliitto-osuuskunnan omistaman kiinteistökokonaisuuden uudistaminen käsitti uuden toimistotalon suunnittelun ja toteutuksen sekä vanhan rakennuksen korkeimman, kahdeksankerroksisen volyymin peruskorjauksen erityisesti julkisivujen ja ensimmäisen kerroksen tilojen osalta. Talon matalammat lohkot purettiin ja niiden tontinosa erotettiin asuntorakentamiseen. Tapiolan perinteeseen kuuluu arkkitehtuurin ja luonnon ihmisläheinen vuoropuhelu. Uudisrakennuksen julkisivut on jäsennetty abstraktina koivumetsän metaforana vertikaaliosiin vaihtelevin kulmin. Tämä saa aikaan monia variaatioita interiööreissä, tilojen rytmissä ja meren suuntaan avautuvissa näkymissä.

IT-yhtiö Tieto aloitti toimintansa vuonna 1968 nimellä Tietotehdas Oy. Se toimi alussa pääosin omistajiensa tietokonekeskuksena. Nykyisin yhtiön tavoite on olla Pohjoismaiden johtava ohjelmisto- ja palveluyritys. Tiedolle entiseen Nokia-taloon suunniteltu pääkonttori tukee tavoitetta aikaansa edellä olevine ratkaisuineen. Teknologia on keskeisessä roolissa, koska tilojen ominaisuuksien avulla halutaan kertoa yrityksen palvelutarjonnasta ja antaa mahdollisuuksia käyttäjäkokemuksille. Vetovoimaa lisää myös sijainti meren rannalla: maisema on tiloissa läsnä.

Puu rakennusaineena on kiehtova ja uusia haasteita asettava, vaikka se on vanhin ja koetelluin. Sen emotionaaliset vaikutukset ihmismieleen ovat edelleen muita materiaaleja myönteisemmät; se on näin koodattu tajuntaamme. Se on kohtuullisesti prosessoituna autenttinen ja elävä luonnon tuote, paikallinen ja vaatii vähän energiaa. Se on uusiutuva, sitoo hiilidioksidia ja varastoi lämpöä. Sitä on helppo muokata ja korjata.

Sörnäisten satamarata rakennettiin Pasilasta nykyisen Teollisuuskadun reunaa ja Junatien linjausta seuraten Suvilahteen ja otettiin käyttöön 1863, pian Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien valmistuttua. Seuraavina vuosikymmeninä rataa jatkettiin etelään ja pohjoiseen. Sitä uudistettiin aina 1960-luvulle asti, mutta se jäi sittemmin vähitellen pois käytöstä ja purettiin lopullisesti 2000-luvun alussa.

Nokia-talo sijaitsee Espoon Keilalahdessa merenrantatontilla, jota etelässä ja lännessä rajaavat vilkasliikenteiset tiet, Länsiväylä ja Kehä 1. Hanke käynnistyi vuonna 1983 kutsukilpailulla, jonka voitti Pekka Helinin ja Tuomo Siitosen ehdotus Kide, kuudesta matalasta tornista muodostuva kokonaisuus. Suunnittelun aloitus kuitenkin lykkääntyi asemakaavavalitusten ja veropoliittisten päätösten vuoksi. Projektin ollessa keskeytyksissä Nokian organisaatiorakenne muuttui monialayrityksestä tietoliikenneyritykseksi ja samalla liikevaihto ja henkilömäärä kasvoivat. Vuodenvaihteessa 1994–95 tilanhankintavaihtoehdot tutkittiin uudella kilpailulla.

Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy rakennutti vuonna 1940 Ruoholahteen kaupungilta vuokraamalleen tontille maalivaraston. Länsiväylän valmistuessa 1965 rakennus jäi liikennevirtojen taakse, ja kun tontin vuokrasopimus kaksi vuotta myöhemmin päättyi, tehdas siirsi kaikki toimintansa Korsoon. Samaan aikaan Pohjoiselta Makasiininkadulta puretun yömajan 500 asukasta joutui taivasalle ja syksyn ankarien yöpakkasten takia moni paleltui kuoliaaksi. Ratkaisu piti löytää nopeasti, ja niin entisestä maalivarastosta tuli asunnottomien alkoholistien hätämajoitustila, joka tunnettiin Liekkihotellina ja Lepakkoluolana. Yömaja tyhjennettiin lopulta kesällä 1979 ja se jäi joksikin ajaksi vaille käyttöä, kunnes nuorisojoukko ja Elävän musiikin yhdistys Elmu valtasivat sen. Talon nimeksi kiteytyi Lepakko ja siellä toimivat muiden muassa Radio City, teatteri Viirus ja Aira Samulinin tanssikoulu. Elmun kaupungin kanssa solmima vuokrasopimus Lepakossa päättyi 1999, ja yhdistys sai korvaavat tilat Hietalahdesta. Uusien liikennejärjestelyjen takia rakennus oli purettava.

UPM:n aikaisempi pääkonttori sijaitsi Kauppatorin lounaisnurkassa tontilla, joka käsittää Valaan korttelin pohjoispään. Sitä rajaavat Eteläranta, Eteläesplanadi ja Unioninkatu. Tontin alkuperäisen rakennuskannan muodostivat kaksikerroksiset empiretyyliset vinkkelitalot sekä niihin liittyvät kapeat välitontin rakennukset Eteläesplanadin, Unioninkadun ja Etelärannan, aikaisemmalta nimeltään Läntisen Rantakadun varrella. Lähiympäristön ainoa tästä rakennusvaiheesta jäljellä oleva talo on C. L. Engelin suunnittelema Eteläranta 16; se osoittaa kaupunkikuvan mittakaavan ennen 1910-lukua.

1800-luvun alkupuolella Siltasaaren kohdalla oli kaksi erillistä saarta. Pitkäsilta yhdisti Ison Siltasaaren eli Hiirisaaren etelänpuoleiseen Kruununhakaan, pohjoisen puolella mantereelle johti Pikkusilta Pienen Siltasaaren eli Rottaholman kautta. Pienempi saari oli vuoden 1876 Helsingin kartassa sulautunut isompaan. Saaren keskivaiheilla sijaitsi tuolloin tapettitehdas ja itärannalla uimahuone. Nykyinen Kallion kaupunginosa saaren pohjoispuolella oli lähes rakentamaton Hakaniemen, Haapaniemen ja Kulmavuoren konepajoja lukuun ottamatta. Kaupunki oli jakanut Pitkänsillan pohjoispuolen vuonna 1846 huvila- ja teollisuustonteiksi, kauempana olevat maat viljelys- ja laidunmaiksi. Salmen täyttäminen alkoi vuonna 1886 ja työläisyhdyskunnan rakentuminen Pitkänsillan pohjoispuolelle käynnistyi. Sittemmin Puu-Kalliona tunnettu kaupunginosa raivattiin lähes kokonaan kerrostalojen tieltä 1960- ja 1970-luvuilla.

Itämerentori-projektia hahmoteltiin aluksi Sitran, Suomen Akatemian ja Tekesin yhteiseksi rakennukseksi. Synergisten tavoitteiden arkkitehtoniseksi symboliksi suunniteltiin suuri atrium, tiedenäyttelyn tila, joka olisi palvellut koko Ruoholahden uutta it-osaamisen ja -yhtiöiden keskittymää. Akatemia ja Tekes päätyivät kuitenkin muualle, atrium vuokrattiin eri palveluille ja kohde toteutettiin Sitran ja jo hankkeen alkuvaiheessa mukana olleen suuren kansainvälisen tilintarkastustoimiston PriceWaterhouseCoopersin Suomen yksikön toimitiloiksi.

Teollisuuspalatsi, A. Ahlström Oy:n liike- ja konttorirakennus, valmistui Eteläesplanadin ja Kasarmikadun kulmaan vuonna 1937. Talon suunnitteli Valter Jung, jolla oli yhteinen arkkitehtitoimisto veljensä Bertel Jungin kanssa. Tontilla aikaisemmin sijainneessa kaksikerroksisessa puutalossa oli aloittanut toimintansa Helsingin ensimmäinen suomenkielinen koulu vuonna 1867. Teollisuuspalatsin katujulkisivut ovat keltaista terastirappausta, pohjakerros on verhottu punaisella Espoon graniitilla. Näin Valter Jung otti julkisivun materiaalivalinnoissa ja värityksessä huomioon samassa korttelissa sijaitsevan terastirapatun Lassila & Tikanojan liikerakennuksen ja Wasa Aktiebankin hiekkakivijulkisivun Kasarmikadun vastakkaisella puolella.

Espoon tullin vieressä, entisen kaalimaan paikalla aloitti vuonna 1860 toimintansa Helsingin uusi kaasutehdas. Tehdas muutti vuosisadan vaihteessa Sörnäisiin ja kaasukellossa toimi jonkin aikaa rullaluistelurata, kunnes ensimmäisen maailmansodan alkaessa sinne majoitettiin 400 venäläistä tykkimiestä. 1920-luvulla kaasutehtaan tonttia ehdotettiin uuden pääpostitalon paikaksi: postin tilanahtaus oli käynyt sietämättömäksi ja uudisrakennuksen tarve tullut ajankohtaiseksi. Helsingin posti- ja lennätintalosta järjestettiin lopulta arkkitehtuurikilpailu vuonna 1934. Kilpailussa 26-vuotiaan Jorma Järven yhdessä kaksi vuotta vanhemman Erik Lindroosin kanssa laatima ehdotus sai toisen palkinnon. Ensimmäistä palkintoa ei jaettu, joten postitalo päätettiin toteuttaa Järven ja Lindroosin suunnitelman perusteella. Rakennushallitus määräsi kuitenkin hankkeen valvojaksi vanhemman arkkitehdin Kaarlo Borgin, jonka vaikutus näkyy etenkin Mannerheimintien ja Postikadun puoleisten julkisivujen vertikaalisessa ja monumentaalisessa muodonannossa.

Salmisaari määriteltiin teollisuusalueeksi Pro Helsingfors -yleiskaavan maankäyttösuunnitelmassa vuonna 1918 ja liitettiin mantereeseen maantäytöin. Rakentamisen aloitti Oy Alkoholiliike Ab, joka perustettiin 1932 kieltolain kumouduttua. Entinen Alkon pääkonttori ja tehdas on nykyisin Helsingin oikeustalo. Myöhemmin Porkkalankadun luoteispuolelle valmistuivat Salmisaaren voimalaitokset: A-voimalaitos 1953 ja B-voimalaitos 1984. Teollisuusrakennusten tiilijulkisivut määrittelivät paikan mittakaavan ja kaupunkikuvan. Voimalaitosten hiilivarastot siirrettiin maan alle louhittuihin tiloihin vuonna 2004, jolloin vapautuneelle tonttimaalle voitiin käynnistää uusia hankkeita. Niistä ensimmäisenä lähti rakentumaan Ahlströmin Salmisaarentalo.