Teollisuuspalatsi edusti aikoinaan 1930-luvun lopulla kansainvälisesti modernia käsitystä urbaanista kaupunkikeskustan liiketalosta toimistotiloineen, ravintoloineen ja elokuvateattereineen. Uusi rakennus tunnettiin alusta pitäen ylimmän kerroksen ravintola Savoysta, jonka suunnittelutehtävän A. Ahlströmin johtaja Harry Gullichsen antoi Alvar ja Aino Aallolle. Ensimmäisen kerroksen Savoy-elokuvateatteriin Bertel Jungin tytär Gunilla Jung suunnitteli valaisimet ja Valter Jungin tytär Dora Jung tekstiilit. Ravintolasalin sisustukseen on tehty vain hienovaraisia päivityksiä ja se on pääpiirteissään säilynyt, mutta elokuvateatterin muutokset ovat olleet isompia. Nykyisin vierailuteatterina toimiva Savoy-teatteri on osa Helsingin kaupungin Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaa. Aikaisemmin (1987–2017) sitä hallinnoi Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus.
Ahlström-yhtymä arvioi 2000-luvulla kiinteistön toimivuutta. Helin & Co sai tehtäväkseen selvittää tilojen ajanmukaistamista ottaen huomioon rakennuksen kulttuurihistoriallisen ja arkkitehtonisen arvon. Toimistotiloihin tarvittiin modernia täydennystä avotilan aikaansaamiseksi. Ainoa mahdollisuus löytyi teatteritilan päältä, mutta sen toteuttaminen näytti teknisesti lähes mahdottomalta. Insinööritoimisto Malmbergilla oli kuitenkin tallella alkuperäiset 1930-luvun rakennesuunnitelmat. Niiden pohjalta tutkittiin uusien kerrosten tuentaa pujottamalla teräsprofiileja suojellun teatterin seinärakenteisiin. Pitkien jännevälien ongelma ratkaistiin arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan yhteisideoinnissa.
Toimistojen kolmen kerroksen korkuinen laajennusosa rakennettiin vierendeel-kehistä. Uudisrakennuksen kuormat vietiin vanhan rakennuksen seinärakenteiden sisällä viisi kerrosta alaspäin alemman kellarin perustuksiin. Näin teatteri ja lämpiötilat voitiin säilyttää ja kunnostaa entiselleen, ilman uusia näkyviä rakenteita. Uusi toimistointeriööri on nykyaikaista toimistotilaa sisälasiseinäjärjestelmineen ja valopihoineen.
Toinen uudisrakennusosa on aiemmin avoin sisäpiha, joka katettiin lasilla ja muutettiin ravintolatilaksi. Pihakansi purettiin ja rakennettiin uuteen korkoon samaan tasoon teatterin lämpiön kanssa. Nykyinen teatterin sisäänkäynti ja aula sekä lämpiö toimivat näin myös ravintolan sisäänkäyntinä. Lasikatteen alle jääneet sisäpihan julkisivut säilytettiin ennallaan ja peruskorjattiin. Rakennuksen kaksi kellaritasoa kunnostettiin, ja ylempään kellariin tehtiin uusi ravintolakeittiö ja sosiaalitilat. Sisäpiharavintolan sisustus on kontrastissa talon luonteeseen ja arkkitehtuuriin. Se annettiin englantilais-ruotsalaisen suunnittelijan tehtäväksi.
Lisätietoja Helsingin kaupunginmuseon verkkosivuilla sekä kirjassa Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Sanoma Oy 1975.
