Kaupunki­kudoksia

Sörnäisten satama- ja teollisuusalue, nykyinen Kalasatama, alkoi rakentua, kun Helsingin rakennusjärjestys vuonna 1825 määräsi tehtaat ja työpajat sijoitettaviksi kaupungin ulkolaidoille tulipalovaaran vuoksi. Sinne johdettiin myös satamarata kaksi vuotta Suomen ensimmäisen, Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien käyttöönoton (1862) jälkeen. Sataman laajentuessa alueen monet saaret yhdistettiin mantereeseen: Kyläsaari, Pieni ja Iso Verkkosaari, Hanasaari, Kana, Nihti ja Sompasaari. Selim A. Lindqvistin suunnittelemasta Suvilahden voimalaitoksesta tuli alueen pysyvä maamerkki. Hanasaari A ja B korvasivat 1970-luvulla Suvilahden, joka on kehittynyt urbaanin kulttuurin keskukseksi. Kun satamatoiminnot vuoden 2008 lopulla siirrettiin Vuosaareen, Kalasataman alue vapautui asuntorakentamiselle. Suvilahden ohella historiallisia kerrostumia löytyy läheiseltä Teurastamon alueelta, jonka 1930-luvulta peräisin olevat rakennukset palvelivat alun perin kaupungin teurastuslaitosta; nyt ne toimivat ruokakulttuurin keskuksena.

Nykyisen Kampin keskuksen aluetta käytettiin sotaväen harjoituskenttänä jo Ruotsin vallan aikana, 1600-luvulta lähtien. Sittemmin siellä harjoitteli Venäjän keisarillinen armeija, jota varten alueelle perustettiin varuskunta. Vuonna 1833 valmistui Turun kasarmi, joka talousrakennusta lukuun ottamatta vaurioitui pahoin ja osaksi tuhoutui sisällissodassa 1918. Raunioiden paikalle nuoret arkkitehdit Niilo Kokko, Viljo Rewell ja Heimo Riihimäki suunnittelivat väliaikaiseksi tarkoitetun Lasipalatsin (1936) vuoden 1940 olympialaisia silmällä pitäen. Entistä harjoituskenttää hallitsivat 1930-luvulta 2000-luvun alkuun linja-autojen tulo- ja lähtölaiturit; muut asematoiminnot olivat Turun kasarmin talousrakennuksessa. Lasipalatsi suojeltiin ja kunnostettiin 1998. Harjoituskentän kaakkoispuolella Simonkallioilla sijaitsi myyntikoju- ja varastoalue, narinkka, 1870-luvulta vuoteen 1929.

Leppävaara on yksi Espoon kaupungin viidestä aluekeskuksesta. Alueen ytimeen rakennettiin kolmessa vaiheessa Sello, jossa yhdistyvät ja lomittuvat perinteisen kaupunkikeskuksen funktiot: kulttuuripalvelut, kaupan palvelut, asuminen ja työpaikat. Sello on osa ympäröivää kaupunkirakennetta ja samalla sen painopiste. Viereisine joukkoliikenneterminaaleineen se on myös laajan, kaupungin rajojen yli ulottuvan vaikutusalueen solmukohta.

Skanssin aluekeskushanke käynnistyi Turun kaupungin järjestämän suunnittelu- ja rakentamiskilpailun seurauksena vuonna 2003. Asemakaavoitettavana olleen Skanssin uuden asuntoalueen sekä samalla koko itäisen kaupungin palvelurakenteen parantamiseksi oli osayleiskaavaan varattu keskustatoimintojen korttelialue hyvien liikenneyhteyksien varrelle ja uusien työpaikka-alueiden tuntumaan.

Verkkokauppa.comin toimitila sijaitsee vuonna 1972 valmistuneen entisen tulliterminaalin eli Bunkkerin ja Helin & Co:n Tallink-Silja laivayhtiölle suunnitteleman Pacific-toimistorakennuksen välissä. Lähes 200 000 m³:n laajuinen myymälä-, toimisto- ja varastorakennus toteutettiin runsaassa vuodessa. Käyttöönotto tapahtui useassa vaiheessa tiukan suunnittelu- ja rakentamisaikataulun takia. Kahdella erillisellä tontilla sijaitsevalle rakennuspaikalle tarvittiin kaavamuutos. Kaupungin päätöksentekoelimissä kaavamuutoksen ja vaiheittaisten rakennuslupien käsittely tapahtui sujuvasti, mikä osaltaan edisti aikataulutavoitteen toteutumista.

Café Mattolaituri rakennettiin Kaivopuiston eteläkärkeen meren äärelle, entisen matonpesupaikan tuntumaan. Kahvila on avoinna keväästä syksyyn. Kaikki 200 asiakaspaikkaa sijaitsevat kahdella terassilla: alempi on veden rajassa pienen rakennuksen edessä, ylempi sen katolla. Itse rakennus sisältää baarin tarjoilutiskeineen ja sosiaalitilat.

1990-luvulla Oslon lentokenttä päätettiin siirtää kauemmas kaupungista, Gardermoenin alueelle. Siihen asti lentokenttä sijaitsi Fornebun niemellä vain viiden kilometrin päässä Oslon keskustasta. Lentokentän siirtämisen myötä tämä niemi vapautui suurelle, uuden vuosituhannen aluerakennushankkeelle. Vuonna 1998 pidetyn kansainvälisen suunnittelukilpailun tarkoituksena oli löytää paras toteutettavissa oleva suunnitelma kaavoituksen pohjaksi. Baerumin kunnan tarjoama lähtöaineisto oli laaja: maaperän ominaisuudet, ympäröivä luonto, luonnonsuojelualueet, suojellut rakennukset, lentokenttähistorian näkyminen, kestävä kehitys, vaarallisen jätteen sijoituspaikat ja saastuneen maaperän alueet, liikenne, kolmen maanomistajan ristiriitaiset kasvutavoitteet (maanomistajat olivat Baerumin kunta, Oslon kaupunki sekä valtio) ja monet muut tiedot ja tekijät piti ottaa ehdotuksessa huomioon. Tavoitteena oli luoda aluekonsepti, joka vastaisi 20 000 työpaikan ja 20 000 asukkaan sijoittamisen tarpeita.

Laidunmaana ja kalastajien tukikohtana toiminut Helsingin Hernesaari yhdistettiin mantereeseen penkereellä 1930-luvulla. Vuonna 1941 päätettiin saaren käyttämisestä satama-alueena ja se liitettiin täyttämällä Munkkisaareen, josta oli jo aikaisemmin tullut mantereen osa. Hernesaareen sijoittui telakka- ja teollisuustoimintaa usean vuosikymmenen ajaksi.

Turun ydinkeskustan Kakolanmäen vaikuttava rakennusryhmä hallitsee kaupunkinäkymää mereltä päin lähestyttäessä. Kakolanmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta, jotka Engelin vuoden 1827 asemakaavassa jätettiin rakentamattomaksi. Vuosina 1845–1853 sinne rakennettiin aikansa edistyksellisintä vankila-arkkitehtuuria edustava työ- ja ojennuslaitos, ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa aluetta täydennettiin useilla rakennuksilla. Kakolanmäen alue rakennuksineen ja puistoineen on listattu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi, ja se on Turun maisemallisesti merkittävimpiä mäkialueita.