Nykyisen Kampin keskuksen aluetta käytettiin sotaväen harjoituskenttänä jo Ruotsin vallan aikana, 1600-luvulta lähtien. Sittemmin siellä harjoitteli Venäjän keisarillinen armeija, jota varten alueelle perustettiin varuskunta. Vuonna 1833 valmistui Turun kasarmi, joka talousrakennusta lukuun ottamatta vaurioitui pahoin ja osaksi tuhoutui sisällissodassa 1918. Raunioiden paikalle nuoret arkkitehdit Niilo Kokko, Viljo Rewell ja Heimo Riihimäki suunnittelivat väliaikaiseksi tarkoitetun Lasipalatsin (1936) vuoden 1940 olympialaisia silmällä pitäen. Entistä harjoituskenttää hallitsivat 1930-luvulta 2000-luvun alkuun linja-autojen tulo- ja lähtölaiturit; muut asematoiminnot olivat Turun kasarmin talousrakennuksessa. Lasipalatsi suojeltiin ja kunnostettiin 1998. Harjoituskentän kaakkoispuolella Simonkallioilla sijaitsi myyntikoju- ja varastoalue, narinkka, 1870-luvulta vuoteen 1929.
Helsingin kaupunki järjesti 1999–2000 kansainvälisen suunnittelu- ja tarjouskilpailun Kampin keskuksen kehittämisestä, suunnittelusta, rakentamisesta ja rahoittamisesta. Kilpailun tuloksena suunnittelutyön sai ryhmä, johon kuuluivat Helin & Co Arkkitehdit yhteistyössä MRN Arkkitehtien ja ARX Arkkitehtien kanssa, Juhani Pallasmaan (kauppakeskuksen korkea osa, Narinkkatori) sekä Aki Davidssonin ja Kalliosuunnittelu Oy Rockplanin (liikenneterminaalit) toimistot.
Kampin keskuksen valmistuessa 2006 Helsinki sai uuden sydämen. Uusi rakenne sitoutuu olemassa olevaan toiminnallisesti ja fyysisesti. Kampin keskus on ns. mixed-use -kokonaisuus, jossa asuminen, toimistot, kaupallinen toiminta ja julkisen liikenteen palvelut lomittuvat ja liittyvät Helsingin laajimpaan yhtenäiseen kevyen liikenteen vyöhykkeeseen eriluonteisine aukiosarjoineen. Aukioista läntisin, Tennispalatsinaukio, on viherkeidas, jota ympäröivät UK-korttelin kahvilat ja ravintolat talvi- ja kesäterasseineen, Tennispalatsin elokuva- ja museokeskus sekä monet kaupan palvelut. Kampin toiminnallinen rakenne vastaa ajankohtaisia ekologisia tavoitteita. Kauppakeskukseen ja työpaikoille pääsee julkisella liikenteellä, jonka solmukohta keskus on; asunnoille ei ole osoitettu autopaikkoja. Monipuolinen toiminta tekee keskuksesta elävän kaikkina vuorokaudenaikoina.
Kaupan tilat täydentävät keskustan palveluvalikoimaa ja edistävät sen kilpailukykyä muihin palvelukeskittymiin nähden. Katutasojen tilat ovat luonteeltaan julkisia; niissä ravintolat, kaupan palvelut ja terminaalit nivoutuvat yhteen. Myös sisätiloissa materiaalivalintaa hallitsee elinkaariajattelu: esteettinen, toiminnallinen ja tekninen kestävyys, taloudellisuus myös tulevaisuudessa. Palvelutiloissa toiminnallinen sisältö saa pääroolin suurten siirtolasiseinien ja uusinta tekniikkaa hyödyntävän valaistuksen välityksellä.
Toimistovolyymit jäsentyvät kolmeen yksikköön, mikä käyttäjien ja sijoittajien näkökulmasta on ideaali ratkaisu. Tilatyyppinä on solumaiseman ja huonekonttorin yhdistelmä, jota ei käytännössä juurikaan löydy Helsingin keskustan vanhoista kiinteistöistä. Toimistorakennukset avautuvat Urho Kekkosen kadulle, missä niiden tiili-kupari-lasifasadit keskustelevat vastapäisen korttelin julkisivujen kanssa. Näin keskusta on saanut tiilen hallitseman aktiivisen kadun päätteinään Aallon Energiatalo ja Kampin uusi campanile.
Jokaiseen toimistovolyymiin liittyy asuinrakennus Tennispalatsinaukion puolella. Volyymien välissä kauppakeskuksen katolla, kolmannen kerroksen tasolla, ovat asuntojen pihat, joille myös toimistotiloista avautuu näkymiä. Rakennusmassaa mittakaavallisesti jäsentävien ja rytmittävien pihojen kautta kulkeutuu luonnonvalo auringon eri kulmista päivän aikana sekä suoraan että heijastumina keskuksen molemmille puolille, kaakkoon Urho Kekkosen kadulle ja luoteeseen aukiolle.
Keskusta-asumisen edellyttämä toiminnallinen tehokkuus ja tilankäytön ekonomia leimaavat asuntojen yleissuunnittelua. Jokainen yksikkö sisältää yhden porrashuoneen, johon kerrostasolla liittyy 3–7 asuntoa. Asuntoja on kaikkiaan 99, erilaisia asuntotyyppejä 11. Asuintalojen julkisivujen jäsentely ja värit poikkeavat toisistaan. Kahden alimman kerroksen ulkoseinien umpiosat ovat Tennispalatsinaukion suuntaan pääosin lohkopintaista suomalaista graniittia: kauppakeskus muodostaa asuintalojen kivijalkamyymälän. Ylemmissä kerroksissa parvekeseinät ja -katot ovat puuta materiaalintunnun aikaansaamiseksi. Parvekejärjestelmän teräsrakenne, samoin kuin kauppakeskusjulkisivun laajat teräs-lasikatokset ja ravintoloiden orangerie-ulokkeet antavat yhdessä puu- ja kivipintojen kanssa leimansa julkisivuille.
Ehdotuksen parhaita puolia ovat selkeys ja yksinkertaisuus niin asemakaavallisessa ratkaisussa (aukio – puisto) kuin rakennusvolyymien sijoittelussakin. –– Rakennusten mittakaava on todella onnistunut ja inhimillinen. Pohjaratkaisut, erityisesti asunnoissa, ovat huomattavan hyviä.
Dominique Perrault, juryn asiantuntija Kampin keskuksen suunnittelu- ja tarjouskilpailussa 2000. Puhutaan kaupungista/ Talking about the City, Suomen rakennustaiteen museo 2001
