Leppävaara on yksi Espoon kaupungin viidestä aluekeskuksesta. Alueen ytimeen rakennettiin kolmessa vaiheessa Sello, jossa yhdistyvät ja lomittuvat perinteisen kaupunkikeskuksen funktiot: kulttuuripalvelut, kaupan palvelut, asuminen ja työpaikat. Sello on osa ympäröivää kaupunkirakennetta ja samalla sen painopiste. Viereisine joukkoliikenneterminaaleineen se on myös laajan, kaupungin rajojen yli ulottuvan vaikutusalueen solmukohta.
Leppävaaran urbaanilla kehityksellä on pitkä historia: rautatieseisakkeen avaamisen ansiosta sinne alkoi jo 1900-luvun vaihteessa syntyä Lars Sonckin laatiman palstoitussuunnitelman mukainen huvilayhdyskunta, joka oli Espoon ensimmäinen kaupunkimaisesti asuttu alue. 1970-luvulla Leppävaara tuli tunnetuksi pääkaupunkiseudun ensimmäisestä automarketista Maxista, joka purettiin Sellon toisen vaiheen tieltä; 95 % purkujätteestä voitiin käyttää uudelleen.
Sello sijaitsee ympäröiviin liikenneväyliin nähden matalan laakson pohjalla. Keskus ottaa huomioon ympäristön rakennuskorkeudet, samalla kun sen hahmo erottuu kaupunkikuvassa: muodonanto on etelään asuntoalueen suuntaan pienipiirteistä ja toisaalta radalta sekä Kehä I:ltä katsottuna suurimittakaavaista, jo kaukaa havaittavaa.
Kultuuritoiminnot on nostettu keskuksen ylimmälle tasolle. Julkisten rakennusten keskelle suunniteltiin aukiosarja yhteiseksi oleskelutilaksi ja toriksi. Tämä Viaporintorin taso on myös kauppagallerian päätaso. Lasikatteiset galleriakäytävät ja sisäaukiot yhdistävät eri korkeustasoilla sijaitsevat torit sekä joukkoliikenneterminaalin toisiinsa.
Toinen merkittävä kaupunkirakenteellinen aukio on Ratsutori Alberganesplanadin pohjoisessa päätepisteessä. Tori muodostuu kahdesta tasosta: Sellon sisäänkäyntitasosta ja Sellonallasta ympäröivästä katutasosta. Tasoja yhdistää seremoniallinen, loiva, etelään viettävä portaikko, joka soveltuu myös ohjelmalliseen toimintaan. Monikonpuro on käännetty entisestä uomastaan kanava- ja allasrakenteisiin Leppävaarankadun varteen.
Kulttuurirakennusten julkisivut koostuvat tummaksi patinoiduista kuparikaseteista, polttomaalatuista alumiiniritilöistä ja ruskeasta Ylämaan graniitista. Kauppakeskusosan ulkokuoren materiaaleina on käytetty haponkestäviä teräskasetteja, luonnonkiveä sekä polttomaalattuja alumiinisäleikköjä.
Leppävaaran aluekirjasto
Espoon Leppävaaran kirjastossa kävi ensimmäisen vuoden aikana yli 800 000 asiakasta. Lainoja oli 1,3 miljoonaa. –– Se on ollut koko olemassaoloaikansa Suomen suurin kirjasto lainauksien mukaan laskettuna.
Helsingin Sanomat 13.08.2004
Nykyaikainen kirjasto on ihmisten ja informaation kohtauspiste. Kohtaamisen on oltava helppoa ja kirjastossa on voitava viihtyä. Leppävaaran kirjaston aulatilat ja Viaporintori on liitetty visuaalisesti toisiinsa avaamalla niiden välille jättimäiset lasiseinävyöhykkeet. Korkeat lasiseinät on jäykistetty teräksisillä verkkomaisilla vetotankoristikoilla, jotka puolestaan on tuettu auloja ylittäviin liittorakenteisiin kulkusiltoihin. Keskusaulan sillat tukeutuvat sisäsivultaan kolmen kerroksen korkuisiin, hoikkiin teräsrunkopilareihin, ja toiselta sivultaan sillat roikkuvat yläpohjan teräspalkeista pystysuorien vetotankojen varassa.
Kirjaston sisätilojen ilme on ilmava ja kevyt: kaiteet ja väliseinät ovat lasia ja terästä. Runkoa jäykistävät teräksiset suurristikot on hyödynnetty niin ikään arkkitehtonisina elementteinä.
Toiminnallisesti rakennus on jaettu kahtia pitkittäin. Torin puolella ovat avoimet yleisötilat ja lasten ja nuorten osastot sekä liiketilat, kadun puolelle on sijoitettu rauhallisempi musiikkiosasto studiotiloineen sekä aikuisten kaunokirjallisuusosasto. Kirjaston toisessa kerroksessa sijaitsevat lukusalit, työhuoneet, kokoustilat ja tietokirjallisuuden osasto. Korkeat keskusaula, näyttelytila ja nuorten osaston lasikatteinen valoaukko yhdistävät kerrokset toisiinsa.
Tiloihin sijoitetut taideteokset luovat kulttuuriolohuoneen tunnelmaa kirjastossa työskenteleville ja asioiville, joita siellä nykyisin käy vuosittain yli miljoona.
Sellosali ja Musiikkiopisto Juvenalia
Arviomme on tässä vaiheessa seuraava: sali on erinomainen. Kuulemme toisemme erittäin selkeästi.
Sellosalin ensimmäisen julkisen konsertin pitänyt Borodin-kvartetti harjoituksen jälkeen, Helsingin Sanomat 31.08.2003
Kirjaston naapurina sijaitsee musiikkitalo, jonka keskeinen tila on konserttisali. ”Arabian yön sininen” Sellosali on suunniteltu korkeatasoiseksi akustisen kamarimusiikin konserttisaliksi, mutta sitä voidaan muunnella tanssin, teatterin ja oopperan käyttöön sekä sähköisen musiikin esittämiseen. Sali toimii myös musiikin äänitysstudiona. Tilaa katsomossa on 400 hengelle. Konserttisalin sisäänkäynti on toriaukiolta, mutta varsinainen lämpiö on kadun puolella. Lämpiön jatkeena on länteen avautuva ulkoterassi.
Salin lähtökohtana on yksinkertainen suorakulmainen tila. Salin luonne — seinien valaistut syvennykset, seinien keskiosan vaakasuorat hyllyt, seinien yläosan ”akustiset purjeet”, näyttämön yläpuoliset ”akustiset pilvet”, näyttämön sivuseinien viisto porrastus, salin takaseinän ja sivuosien kallistaminen, takaseinän puureliefi — kehittyi tiiviissä yhteistyössä arkkitehdin ja akustikon kesken. Sijainti asetti taustamelun takia poikkeuksellisen suuret ääneneristysvaatimukset. Ratkaisuna oli koko salin kelluttaminen erilleen muusta rakennusrungosta huone huoneessa -periaatteella.
Musiikkitalossa sijaitsee myös musiikkiopisto Juvenalia, jolle konserttisali tarjoaa ainutlaatuisen harjoittelu- ja esityspaikan. Musiikkiopistolla on talossa käytössään 13 luokkaa sekä musiikkileikkikoululuokka, av-luokka ja pienoiskonserttisalina toimiva tutkintoluokka.
Musiikkitalo ja kirjasto ovat yhteydessä toisiinsa toisen kerroksen korkeudella kulkevaa teräs-lasirakenteista siltaa pitkin: kirjaston puolen musiikkikokoelmat palvelevat myös musiikkiopistoa.
Yhdessä kirjasto ja musiikkisali muodostavat eloisan sydämen aluekeskukselle. Kirjastoon on helppo poiketa kauppamatkalla tai kun töistä tullessa vaihtaa kulkuvälinettä junasta bussiin tai omaan autoon. Musiikkiopiston oppilaat pitävät puolestaan huolen siitä, että musiikkitalo on täynnä elämää myös muulloin kuin konsertti-iltoina.
Anne Veinola: Selloa soitellen, Form Function Finland 27.08.2003
Palvelukeskus Sello
Sellosta rakennetaan nykyajan kirkonmäkeä.
Projektinjohtaja Matti Karlsson Sellon toisen vaiheen toteutuessa (HS 04.09.2004).
Palvelukeskus sisältää 160 myymälää ja 20 ravintolaa. Liiketilojen tunnelma on avara, läpikuultava ja eloisa. Laajoja näkymiä avautuu eri suuntiin sekä isojen lasikattopintojen että kerrokset yhdistävien korkeiden tilojen kautta. Sisätilojen materiaalien valinnassa painottuivat kestävyys ja korkealuokkaisuus; värimaailma on lämmin mutta ei liian tumma sävyiltään.
Valaistus on pääosin epäsuora. Led-valot liukukäytävien alaosassa vaihtavat väriään ja valaisevat lasikaiteiden kuvioita. Ostosgallerian istuinryhmiin on sijoitettu moderneja klassikkokalusteita, joiden väritys vaihtelee ryhmäkohtaisesti.
Sello Rex
Viihdekeskus täydentää aluekeskuksen kulttuuri- ja muuta palvelutarjontaa. Sello Rex sisältää ylimmillä kahdella tasolla kuusi elokuvateatteria auloineen, toritasolla ravintolamaailman ulkoterasseineen ja katutasolla keilahallin sekä päivittäistavarakaupan.
Asunto Oy Sellonkulma
Sellonkulman kaksi alinta maanpäällistä, liiketiloja sisältävää kerrosta peittävät tontin alan lähes kokonaan. Kolmannessa kerroksessa rakennusmassa vetäytyy L-kirjaimen muotoisena tontin itä- ja eteläsivuille rajaten länteen avautuvan pihan liiketilojen katolle. Kolmannessa kerroksessa sijaitsevat asuntojen lisäksi Leppävaaran seurakunnan Lasten kappeli Arkki ja Sellonkulman talopesula. Niiden yläpuolella on viisi asuntokerrosta. Huoneistojen lukumäärä on 73: kuusi kolmen huoneen asuntoa, 55 kaksiota ja 12 yksiötä. Talon julkisivut on verhottu tiilenpunaisella terrakottalankulla.
