Laidunmaana ja kalastajien tukikohtana toiminut Helsingin Hernesaari yhdistettiin mantereeseen penkereellä 1930-luvulla. Vuonna 1941 päätettiin saaren käyttämisestä satama-alueena ja se liitettiin täyttämällä Munkkisaareen, josta oli jo aikaisemmin tullut mantereen osa. Hernesaareen sijoittui telakka- ja teollisuustoimintaa usean vuosikymmenen ajaksi.
Yleiskaavassa 2002 Hernesaari määriteltiin pääosin työpaikka-alueeksi teollisuus-, toimisto- ja satamatoimintoineen. Helsingin kaupungin kanssa tekemänsä vuokrasopimuksen mukaisesti telakka oli kuitenkin poistumassa Hernesaaresta vuoden 2012 lopulla, minkä jälkeen saari oli vapautumassa rakentamiselle. Asumiskäyttö ei ollut yleiskaava 2002:n mukainen. Uutta osayleiskaavaa silmällä pitäen kaupunki järjesti arkkitehtuurikilpailun kolmen osallistujan kesken alueen konseptisuunnitelmasta vuonna 2007. Kilpailun jälkeen osayleiskaavatyö jatkui Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa.
Eteläisen Helsingin saaristo on eurooppalaisittain harvinaista ulkosaaristoa. Helsinginniemen eteläpuolella oleva saarien ketju jättää Hernesaaren itärannan avoimeksi Itämeren aalloille, jäälle ja myrskytuulille, mikä ei ole torjuttava uhka vaan ainutlaatuinen voimavara ja luonnonelämysten lähde. Tästä on johdettu uuden kaupunginosan rakenne ja rannan idea. Kilpailuehdotuksessa alue on jaettu viiteen uuteen saareen, jotka liittyvät olemassa olevaan saaristoketjuun. Länsipuolella saaret on yhdistetty pääkadulla ja risteilijälaiturilla, itäpuolella ranta on varattu puistolle, luonnon kokemiselle. Rakennusten morfologia ja rantapuiston maisema-arkkitehtuuri puhuvat samaa kieltä viestittäen ulkosaarten luonnosta ja luonteesta – kivistä, kareista, kallioista ja saarista avomeren äärellä tyynen ja tyrskyjen, sumun, sateen, riitteestä vahvenneiden jäälohkareiden ympäröiminä. Saarikonseptissa korttelirajat vapautuvat rationaalisen kaupunkiregulaation jatkumosta ja geometriasta ja lohkaremaiset asuinrakennukset ryhmittyvät suojaisiksi pihapiireiksi.
Hernesaaren uusista käyttötarkoituksista tärkein on asuminen – uusi pohjoismainen ja urbaani asuminen meren äärellä. Jos modernismin lähiörakentaminen oli lineaarisen aikakäsityksen, edistyksen ja tulevaisuususkon ilmentymä, nojaa tämän päivän aluerakentaminen ekologisuuteen, kiertotalouteen ja palvelujen sekä liikkumisen vaivattomuuteen, esteettisyyttä ja luontoyhteyttä unohtamatta. Kilpailuehdotuksessa koillisalueen 1940–50-lukujen viljasiilot ja teollisuusrakennukset on säilytetty ja käyttötarkoitus muutettu liiketiloiksi. Jahtialusten satama on sijoitettu risteilijäalueen taakse, jolloin toiminnot lomittuvat luontevasti. Saaren eteläranta on varattu veneiden näyttely- ja myyntitoiminnalle sekä uusille merinäköalaravintoloille. Helikopteriliikenteen terminaalin sekä asuinalueiden välissä on vesiurheilukeskus, jonka yhteydessä on koulutus- toimisto- ja majoituspalveluita. Veneiden säilytys sijoittuu puiston alle. Lisäksi alueella on merikylpylä.
Hernesaaren osayleiskaavaprosessiin on kulunut yli kymmenen vuotta. Asemakaavoituksen pohjana toimivaan osayleiskaavaversioon ovat Helin & Co Arkkitehtien kilpailuehdotuksesta päätyneet seuraavat prinsiipit: katutilan rytmittäminen noin kahdensadan metrin välein, suuri rantapuisto Hernesaaren itärannalla, korttelikokonaisuudet, joissa on suojaisat sisäpihat, sekä laaja kortteleiden välinen kävelykatualue. Helin & Co Arkkitehdit jatkaa vuonna 2017 Hernesaari-projektissa pohjoiskorttelien asemakaavasuunnittelun parissa.
Lisätietoja Helsingin nykyisten ja kadonneiden saarten historiasta: Tikkanen Sallamaria, Paratiisit ja niiden varjot, Ympäristöhistoria-sivustolla.
