Salmisaari määriteltiin teollisuusalueeksi Pro Helsingfors -yleiskaavan maankäyttösuunnitelmassa vuonna 1918 ja liitettiin mantereeseen maantäytöin. Rakentamisen aloitti Oy Alkoholiliike Ab, joka perustettiin 1932 kieltolain kumouduttua. Entinen Alkon pääkonttori ja tehdas on nykyisin Helsingin oikeustalo. Myöhemmin Porkkalankadun luoteispuolelle valmistuivat Salmisaaren voimalaitokset: A-voimalaitos 1953 ja B-voimalaitos 1984. Teollisuusrakennusten tiilijulkisivut määrittelivät paikan mittakaavan ja kaupunkikuvan. Voimalaitosten hiilivarastot siirrettiin maan alle louhittuihin tiloihin vuonna 2004, jolloin vapautuneelle tonttimaalle voitiin käynnistää uusia hankkeita. Niistä ensimmäisenä lähti rakentumaan Ahlströmin Salmisaarentalo.
Ahlström-yhtymä rakennutti 1930-luvun lopulla ajalleen tyypillisen korkeatasoisen toimisto- ja liiketalon Helsingin keskustaan Eteläesplanadille. 70 vuoden aikana yhtymä, kaupunki ja työelämä olivat monella tavalla muuttuneet – rakenteeltaan, toimintatavoiltaan ja suhteessaan tekniikan mahdollisuuksiin. Meidän ajallemme tyypillinen on toimistotalo, jonka Ahlström Capital rakennutti Helsingin Ruoholahteen.
Työtilat ovat yleispäteviä ja joustavia, avoimuus ja vuorovaikutus korostuvat. Rakennuksella on monta käyttäjää, suurimpina Ahlström, Alko, Comptel ja Fennovoima. Yhteisiä tiloja ovat ravintola ja kokouskeskus. Rantapromenadia elävöittävät katutason näyttelytilat. Pysäköinti sijoittuu näiden taakse pohjakerrokseen osana yleistä pysäköintilaitosta.
Kerrokset kiertyvät kokoavan keskeistilan ympärille, se avautuu pohjoiseen toriaukiolle. Salmi ja näkymät Seurasaarenselän yli Keilaniemeen ovat tiloissa vahvasti läsnä. Rakennus on teräsrunkoinen kevein teräselementein ulkoseinien umpiosissa. Materiaali tulee arkkitehtonisessa ilmaisussa näkyvimmin esiin korkean lasiseinän tuulijäykisteissä ja kattoikkunoiden ristikoissa. Välipohjat ovat ontelolaattoja.
Eksteriööriä hallitsee punatiili pintoina ja tektonisena struktuurina paikan vanhojen teollisuusrakennusten tapaan. Suurten ikkuna-aukkojen lämpökuorma on kompensoitu metallisäleiköillä ja erikoislasilla. Asemakaava ja rakennusvalvonnan tiukka tulkinta siitä vaativat kaksi ylintä kerrosta toteutettavaksi kokonaan lasipintaisina.
Historiatietojen lähde: Museovirasto, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.
Lisätietoja Museoviraston sivuilla, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.
