Nokia-talon atriumpihat ovat vaikuttavia, kooltaan riittävän suuria. Ne poikkeavat suomalaista nykyarkkitehtuuria hallinneen valkoisen keskushallin perinteestä. Arkkitehti on luonut väriskaalansa käyttäen harmaaksi maalattua terästä, lasia ja eri sävyisiä puulajeja –– Rakennusmassaa on lohkottu taiten, kappaleiden liitokset ovat ilmavat, ja yksityiskohtien detaljointi on tarkkaa ja harkittua.
Osmo Lappo, Ilmavasti lasia ja terästä, Arkkitehti 1/1998
–– juuri valmistuvista taloista mainittakoon Nokia-talo Keilalahdessa –– arkkitehti Pekka Helin on erinomaisella tavalla yhdistänyt teräksen, lasin ja puun hienoksi kokonaisuudeksi, jossa materiaalien vuoropuhelu on todella vaikuttava.
Heikki S. Laherma, Helsingin Sanomat, mielipidesivu, 2.12.1996
Nokia-talo sijaitsee Espoon Keilalahdessa merenrantatontilla, jota etelässä ja lännessä rajaavat vilkasliikenteiset tiet, Länsiväylä ja Kehä 1. Hanke käynnistyi vuonna 1983 kutsukilpailulla, jonka voitti Pekka Helinin ja Tuomo Siitosen ehdotus Kide, kuudesta matalasta tornista muodostuva kokonaisuus. Suunnittelun aloitus kuitenkin lykkääntyi asemakaavavalitusten ja veropoliittisten päätösten vuoksi. Projektin ollessa keskeytyksissä Nokian organisaatiorakenne muuttui monialayrityksestä tietoliikenneyritykseksi ja samalla liikevaihto ja henkilömäärä kasvoivat. Vuodenvaihteessa 1994–95 tilanhankintavaihtoehdot tutkittiin uudella kilpailulla.
Kilpailu oli itselleni ’nyt tai ei koskaan’ -tilanne, johon satsasin kaiken
, Pekka Helin kertoi myöhemmin Jorma Mukalan haastattelemana (Arkkitehti 2/2009). Toimistossa laadittiin toiseen kilpailuun kahdeksan ehdotusta, jotka yksi kerrallaan kuljetettiin Nokian toimitiloihin. Tuloksena oli ensimmäinen ja kolmas palkinto. Toimisto sai toimeksiannon helmikuussa, kuukautta myöhemmin käynnistyi rakentaminen. Hankkeessa sovellettiin projektinjohtourakkamuotoa suunnittelun ja toteutuksen edetessä samanaikaisesti.
Voittaneessa ehdotuksessa toiminnat keskitettiin kuuden yksikön sijasta kahteen kuutiomaiseen rakennusmassaan, mikä vastasi Nokian toimialojen lukumäärää. Rakennuspaikan ympärillä levittäytyy Helsingin merialueelle tyypillinen ulkosaaristoluonto. Maiseman peruspiirteiden säilyttämiseksi suuri volyymi kiteytettiin mahdollisimman kompaktiksi. Korkeussuunnassa rakennusmassat seuraavat puuston yläreunan piirtämää horisontaalilinjaa. Kaareva pysäköintirakennus suojaa sisääntulopihaa moottoritieliittymän kainalossa. Terassiratkaisuissa ja sisätilojen suuntauksessa on hyödynnetty ainutlaatuisia näkymiä luontoon. Rakennuksen ja meren välissä on asemakaavan määrittelemä yleinen virkistysreitti ja kevyen liikenteen väylä.
Suunnittelun tärkein tavoite oli saada aikaan vuorovaikutteinen, luovaa ajattelua edistävä työympäristö. Ratkaisuksi kehitettiin joustavasti muunneltava, toistuva tilayksikkö, joka soveltuu sekä yksilölliselle että ryhmätyölle. Kommunikaatiota edistää näkyvyys tilasta ja tilaryhmästä toiseen. Rakennuksen sisäinen liikennesuunnitelma tuottaa myönteisen kohtaamisen tilanteita, jotka saavat aikaan luovaa ideointia.
Tilat jäsentyvät kahden suuren atriumin ympärille. Niiden pohjatasot toimivat monikäyttöisinä torialueina: ravintola-, kokoontumis- ja näyttelytiloina. Auditorioita on kaksi, kiinteä 150-paikkainen ja muunneltava 50–100-paikkainen. Kaikki kabinetit ja neuvotteluhuoneet sijoitettiin pohjakerrokseen.
Transparentti ulkoarkkitehtuuri viittaa uuden tekniikan mahdollisuuksiin ihmisten välisen vuorovaikutuksen edistäjänä. Näkyvät materiaalit ovat kierrätettäviä, helppohoitoisia ja pitkäikäisiä: lasi, haponkestävä teräs sekä vähäinen määrä alumiinisäleikköä. Pohjoismaiden ensimmäinen kaksoisjulkisivu säästää energiaa tietokoneohjattujen venttiilien ja välitilassa sijaitsevien kaihtimien avulla. Ratkaisu ideoitiin suunnittelijoiden ja rakennuttajan yhteistyönä, koska samoin toimivaa mallia ei ollut aiemmin toteutettu. Interiöörin materiaalivalinnat perustuvat autenttisuuteen: punertavan sävyisiä puulajeja, teräs näkyvänä osana kantavissa ja täydentävissä rakenteissa, vihertävänharmaa lastamaalauskäsittely jäykistävien teräsbetonitornien pinnoitteena.
Helsingin Sanomat kertoi vuoden 1998 lopulla Münchenissä ilmestyvän Baumeister-lehden syysnumerosta (9/1998), joka oli kokonaan omistettu Helsingin ja pääkaupunkiseudun rakentamiselle. Uudisrakennuksista lehti nostaa kärkeen arkkitehti Pekka Helinin johdolla suunnitellun Nokia-talon,
uuden sukupolven toimistorakennuksen
. Lehdessä saa huomiota muun muassa Nokia-talon energiaa säästävä kaksoisjulkisivu lasista ja teräksestä, ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa.
(Leena Maunula, Nykyarkkitehtuuri houkuttelee Helsinkiin, Helsingin Sanomat 14.11.1998).
Pääkonttorin laajennus tuli välttämättömäksi yhtiön kasvaessa. Kolmesta suunnitelmavaihtoehdosta yhtiön johto valitsi korkean, kaarevan ja matalan, suorakaiteen muotoisen kappaleen yhdistelmän. Näiden väliin jää puolisylinterin muotoinen atrium. Nokian ylimmän johdon määrittelemien suuntaviivojen mukaan talo ei saanut olla parempi eikä huonompi kuin alkuperäinen, ja erilaisesta geometriasta huolimatta se tuli tunnistaa saman talon osaksi. Materiaalivalinnat ja energiatehokkuustavoitteet ovat linjassa aikaisemman rakennusvaiheen kanssa.
Nykyisin Nokia-taloon ovat majoittuneet Tieto Oyj:n pääkonttori (2016 lähtien), Fortum Oyj:n pääkonttori (2017 lähtien) ja Microsoft Oy:n toimitilat (2014 lähtien). Helin & Co:n suunnittelema Tiedon Keilalahden-kampus sai vuoden 2017 Iconic Awards -palkinnon sisätilojen sarjassa. Juryn mukaan Tiedon upouusi Keilalahden-kampus on huippuhyvä toimistotila tietotekniikkayhtiölle.
Ensimmäisen arkkitehtuurikilpailun aikoihin ainoat rakennukset rannan tuntumassa olivat Nesteen torni ja Kansallis-Osake-Pankin kasino ja kurssikeskus; Kehä 1:n toisella puolella metsän keskeltä pilkotti harvakseltaan rakennettuja asuintaloryhmiä. Toteutuneella hankkeella oli jo useita toimitilanaapureita, ja lähiympäristön rakentaminen jatkuu edelleen vilkkaana.
