Pohjoismainen taidekeskus

Tila voi aniharvoin olla itseisarvoinen, se on kontekstuaalinen – sidottu ihmisiin ja tapahtumiin.

Pekka Helin

Suomenlinnan Susisaaressa sijaitseva venäläisen kauden varuskuntakasarmi rakennettiin vuosina 1866–68 kahden bastionin väliin 500 sotilaan majoitustiloiksi. Se korvasi pienemmän, Krimin sodassa vaurioituneen ruotsalaiskauden kasarmin. Tynnyriholvattu läpikäytävä jakoi rakennuksen kahteen osaan. Sen itäpuolella oli kuusi, länsipuolella viisi tynnyriholvattua miehistötupaa, sekä keittiöholvit kummassakin päässä. Rakennustyyppi oli ”pomminkestävä”, yksikerroksinen, muurit olivat paksut ja holvien katteena aluksi maa- ja turvekerros. Nämä korvattiin 1870-luvulla kivilohkareilla ja hiekalla. Samalla alkuperäinen vuotava turvekatto muutettiin peltiverhotuksi mansardikatoksi. Rapatut julkisivut olivat alun perin nykyisiä koristeellisemmat, mutta vesivaurioiden takia ne korjattiin nykyiseen muotoonsa.

Kansalaissodan jälkeen rakennus toimi Suomenlinnan sotavankileirin osana, jonne teljettiin enimmillään 1740 punavankia. Ahtauden takia vangit joutuivat nukkumaan vuoroissa lattialla. Vuoden 1919 jälkeen, 1930-luvun lopulle asti, kasarmi oli suomalaisen sotaväen käytössä. 1940-luvun alussa tilat jaettiin pieniksi asunnoiksi, mistä juontunee rakennuksen nimitys ”Kolhoosi”. Asunnot purettiin 1972, jolloin tiloihin sijoitettiin Kansallismuseon keskusvarasto.

Peruskorjauksessa 1983–85 rakennus kunnostettiin Pohjoismaisen Taidekeskuksen käyttöön. Tilaohjelma käsitti näyttelytilan (Galleria Augusta) verstaineen ja varastoineen, kirjaston, toimistoja, työpajoja, studioita, kokoustiloja, tauluvaraston, valokuvalaboratorion ja asunnon. Aputilat keskitettiin muusta rakenteesta erillisiin kuutiomaisiin volyymeihin holvien keskialueelle ja uudet väliseinät irrotettiin visuaalisesti lasifiligraanikenttien avulla alkuperäisistä muureista. Näin voitiin säilyttää alkuperäisen tilarakenteen puhdas geometria ja siitä johtuvat katkeamattomat näkymät koko talon läpi sekä pituus- että poikittaissuunnassa. Taloteknisiä asennuksia varten kaivettiin lattian alle tunneli, koska museoviranomaiset eivät antaneet lupaa koskea katon hiekkakerrokseen.

Vuonna 1997 perustettu Nordic Institute for Contemporary Art NIFCA hallinnoi tiloja vuoden 2006 loppuun, ja Pohjoismaiden ministerineuvoston päätöksellä uudistettiin vuonna 2007 pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön rakennetta ja luovuttiin taidealakohtaisista laitoksista. Samalla perustettiin kaksi laajaa tukiohjelmaa, joita hallinnoidaan edelleen Suomenlinnasta käsin. Maaliskuussa 2010 HIAP, Helsinki International Artist Programme, avasi rakennukseen taidekeskuksen. Galleria Augustassa järjestetään HIAPin kansainvälisten kesänäyttelyiden ohella muita näyttelyitä, työpajoja, performanssitapahtumia, seminaareja sekä luento- ja keskustelutilaisuuksia ympäri vuoden.

Lisätietoja Suomenlinnan rakennusten historia-karttasivuilla ja HIAPin verkkosivuilla