Länsimetro, Lauttasaaren asema

Helsingin metrohanke sai alkunsa vuonna 1955, jolloin metron rakentamisesta tehtiin aloite kaupunginvaltuuston kokouksessa. Väkiluvun nopean kasvun ennakoitiin johtavan siihen, että katuverkon kapasiteetti ei riittäisi sekä yksityisautoille että joukkoliikenteelle. Joukkoliikenteen siirtäminen maan alle nähtiin ratkaisuna ongelmaan. Päätös metron ensimmäisen vaiheen rakentamisesta syntyi vasta 1969, ja säännöllinen liikenne linjalla Rautatientori–Itäkeskus alkoi vuoden 1982 elokuussa. Metrolinjaa jatkettiin vähitellen sekä itään, jossa se saavutti Mellunmäen vuonna 1989 ja Vuosaaren yhdeksän vuotta myöhemmin, että länteen, jossa Ruoholahden asema avattiin 1993. Keskustelu metron jatkamisesta länteen Espooseen alkoi 1990-luvun lopulla.

Länsimetrohankkeen käynnistyessä vuonna 2009 Helsingin liikennepolitiikkaa eivät enää määritelleet yksityisautoilun tilantarpeet. Helsingin kaupungin verkkosivujen mukaan tiiviin kaupunkirakenteen edellyttämä liikennejärjestelmä säilyy toimivana, kun yhä useammat matkat tehdään tehokkailla ja tilaa säästävillä kulkumuodoilla: kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä. Myös kaupungin ilmastotavoitteet tukevat liikennesuunnittelun periaatteita.

Metroliikenne linjalla Ruoholahti–Matinkylä alkoi marraskuussa 2017. Toiminnallisesti Länsimetron asemat ovat keskenään samanlaisia. Laituritason asemahalli on radan suuntainen, 90 metriä pitkä, ja sen molemmista päistä noustaan maan pintaan liukuportaiden tai hissien avulla. Länsimetrohankkeen tavoitteena on, että asemat erottuvat yksilöllisinä toisistaan. Siksi kaikille asemille valittiin suunnittelun käynnistyessä omat luonteenomaiset teemansa.

Lauttasaaren ja Koivusaaren asemat muistuttavat toisiaan. Lauttasaaressa teemana on lumi ja jää, Koivusaaressa vesi ja meri. Molemmilla asemilla on pitkien liukuportaiden taustana valaistu lasiseinä. Lauttasaaressa lasiseinässä on pakkautuneen jään kuvio, Koivusaaressa meri. Yhdistävänä tekijänä on myös laiturialueen yönsiniseksi maalattu holvirakenne.

Lauttasaaren asemalle on kaksi sisäänkäyntiä. Itäpään sisäänkäyntiaula sijoittuu kadunkulmaan liikekeskuksen viereen, ja sitä hallitsee lasisylinteri, jonka sisältä vinohissi- ja liukuporraskuilut sukeltavat risteyksen ali asemalaiturille. Sylinteriä kannattelee betonirakenteinen sienipilari, jossa voi nähdä muistumia Lauttasaaren vanhasta maamerkistä, Kotkankallion vesitornista. Läntisessä Gyldenintien sisäänkäyntiaulassa kaarevat katon ja seinien runkorakenteet ovat näkyvissä. Rakenteet ovat vaaleaksi käsiteltyä taivutettua liimapuuta, ja ne muodostavat yhtenäisen pilari-kattopalkkikonstruktion. Rakennuksen vesikatto ulottuu kadun puolella maahan asti. Muut ulkoseinät ovat pääosin lasia. Vesikaton pinta on esipatinoitua sinkkilevyä. Viisikymmentäluvulle tyypillistä liuskekiveä on käytetty modernilla tavalla lohkottuna ja vaakaan muurattuna. Pihakiveys ja massiivikivimuurit ovat mustaa gabroa. Materiaalisävyt on sovitettu lauttasaarelaiseen 1950-luvun värimaailmaan. Asemalla on valotaideteos.

Lisätietoja Helsingin metrosta on Wikipediassa sekä Helsingin Sanomien numerossa 7.9.2017: Länsimetron upeat asemat lyövät 6–0 Helsingin vanhat asemat – enää ei puutu kuin metro