Rakennusten ilmettä pidettiin onnistuneena ja paikan ainutlaatuisuutta korostavana.
Eiranranta 5, arkkitehtuurikilpailu 2005; arvostelupöytäkirja, katkelma voittaneen ”Argonautit” -ehdotuksen arviosta.
Eiranrannan asuintalojen rakennuspaikka, Punatulkun kortteli, oli alun perin laaja, avoin kallioinen merenranta-alue Helsinginniemen lounaiskulmassa. Mutkittelevan rantaviivan käännekohdassa vastapäätä Munkkisaarta oli uimahuone; Munkkisaareen johti puusilta Hernesaarenkadun jatkeena.
1900-luvun alussa Punatulkku määriteltiin tehdasalueeksi. Korttelin ensimmäinen teollinen rakennus oli kaupungin kaasulaitoksen pieni aputehdas pyöreine kaasukelloineen. Myöhemmin sinne nousi verstaita, konepajoja, varastoja ja romukauppoja; rantakallioita sivuava satamarata on merkitty vuoden 1909 karttaan. Vuosien mittaan Munkkisaari liitettiin mantereeseen ja maatäytöt siirsivät rantaviivan ulommaksi. 1960-luvulla sekalainen rakennuskanta sai väistyä, kun alueen valtasivat kaupungin jätevedenpuhdistamo maanalaisine altaineen ja sähkölaitoksen lämpökeskus. Niiden tilalle rakennettiin uudet asuinkorttelit 2000-luvulla.
Eiranrannan Argonautit, asunto-osakeyhtiöt Eiranrantakanava, Eiranrantakallio ja Eiranrantapuisto, liittyvät yhtenäiseen Eiran huvilakaupunginosaan, joka rakentui Punatulkun itäpuolelle Lars Sonckin asemakaavaluonnoksen pohjalta vuosina 1910–14. Kolme kerrostaloa sijaitsevat eturivissä merta vasten; kaikista asunnoista avautuu esteetön näköala Suomenlahdelle ja Helsingin saaristomaisemaan. Lähietäisyydellä ovat historiallinen Kaivopuisto, rantabulevardi kahviloineen, satamat yhteyksineen lähisaarien uimarannoille ja ravintoloihin sekä pursiseurojen venelaiturit.
Julkisivujen päämateriaali on rapattu tiilimuuraus. Ulkoseinien väritys jatkaa lähikortteleiden sävymaailmaa. Julkisivut on osittain verhottu suomalaisella graniitilla sekä maalatuilla metallikaseteilla ja -säleiköillä.
Huoneistoja on yhteensä 45. Muuntojoustavien asuntojen koko vaihtelee 80 ja 270 m²:n välillä. Jokaisessa asunnossa on kylpyhuoneen yhteydessä oma sauna tai iso allas, parveke tai terassi ja takka. Huonekorkeus on yli kolme metriä. Kaikkien asuntojen pääoleskelutilat – suurimmissa asunnoissa myös ruokailutila, kirjasto-työtila ja päämakuuhuone – avautuvat merelle. Ylimpien kaksikerroksisten studioiden terassit on lisäksi suunnattu historialliseen Eiraan ja auringonlaskuun päin. Merenpuoleisten asuntojen parvekkeiden taustaseinä on lattiasta kattoon ulottuva aaltoileva maisemaikkuna.
Lisätietoja kirjassa Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, Sanoma Oy 1975; Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmissa, Museoviraston verkkosivuilla sekä Helsinki ennen -verkkosivuilla.
Lisätietoja Helsingin nykyisten ja kadonneiden saarten historiasta: Tikkanen Sallamaria, Paratiisit ja niiden varjot, Ympäristöhistoria-sivustolla.
