Arkkitehtuurissa korostuu saaristoluonnon läsnäolo ja pohjoisen valon kierto. Sisätila jatkuu lasiseinän kautta lehtikuusiterassille, joka on tarkasti sovitettu tonttia hallitsevan vaihtelevan kalliopinnan koskemattomiin uurteisiin, jäkäliin, laakakatajiin ja vanhoihin mäntyihin. Paikan topografia sekä niemen kaarimuoto, merimaisema ja lahdenpoukama määrittelivät rakennusryhmän hahmon ja perusjäsentelyn.
Avoimesti toisiinsa liittyviä sisätiloja rajaavat takaseinän tumma graniittimuuri ja kaksi kantavaa kaarenmuotoista seinämää. Takaseinän valoaukot suuntautuvat metsän yli illan horisonttiin; ikkunavyöhykkeen umpiosat ovat kuparisäleikköä. Viuhkan muotoinen vesikatto on myös kuparia. Muuria on kevennetty lehtikuusirimoituksin ja pergoloin, joita pitkin köynnökset kiipeävät nostaen elävän maanpeitteen ylös. Vierashuone ja sauna ovat erillisiä, samoin monikäyttöinen porttirakennus.
Suunnittelu ja materiaalien valinta tapahtuivat tiiviissä dialogissa asukkaiden kanssa. Sisätilaa hallitsee kuultavan vaalean betonin puhdasvalupinta, lautamuotin hieno tekstuuri ottaa vastaan valon liikkeet. Kaarevat seinänosat on koveralta puolelta pinnoitettu valkoisenharmaalla, kiillotetulla vahastukolla. Lattia on paksua tammilankkua.
Koskematonta luontoa varjeltiin rakennusvaiheessa tarkoin. Paikalta purettiin 1970-luvulla rakennettu punatiilitalo, joka oli kauttaaltaan homeen vallassa. Käsiteltävää maanpintaa jäi sisääntulon eteen puretun rakennuksen kohdalle. Siihen istutettiin paikalle tyypillisiä luonnonkasveja, sedumia, ahomansikkaa, katajaa ja villiruusua.
Rakennukset lämmitetään maalämpöpumppuun liitetyllä vesikiertolämmityksellä.
